Elokuvantekijä Christopher Nolanin kohdalla ilmaisu ”äskettäin restauroitu” on saanut ikäviä oireita. Hän uskoo, että viimeisen vuosikymmenen aikana se on tullut tarkoittamaan klassikkoelokuvien digitaalista peukalointia tai jopa ”korjauksia”, jotka on tehty toisessa ajassa työskennelleiden taiteilijoiden puolesta ja jotka perustuvat pelkkiin oletuksiin heidän työstään.

Kun Nolan siis näki Stanley Kubrickin vuonna 1968 valmistuneen mestariteoksen 2001: Avaruusodysseia (2001: A Space Odyssey) alkuperäisestä 70 mm:n kameranegatiivista leikatut rullat – joka juhlii tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan – hammaspyörät alkoivat pyöriä. Mitä jos yleisö saisi nähdä neron ”restauroimattoman” vision kaikessa analogisessa loistossaan? Entä jos lisäksi panostettaisiin vakavasti yhä vanhanaikaisempaan, digitaalisesta maailmasta vapaaseen selluloidin kunnostukseen?

”Monet historian suurista elokuvien restaurointitöistä tehtiin täysin valokemiallisesti, mukaan lukien 1980-luvun puolivälissä julkaistu ”Arabian Lawrence”, johon Steven Spielberg ja Martin Scorsese osallistuivat”, Nolan sanoo. ”Se on paras analogia, joka on koskaan keksitty siitä, miten silmä näkee.”

Siten syntyi matka tuoda Kubrickin teos takaisin valkokankaalle juuri sellaisena, kuin se olisi voitu nähdä 50 vuotta sitten, ja tuloksena on uudistettu elokuva, joka sai ensi-iltansa Cannesissa viime viikolla ja jonka Warner Bros. julkaisee Pohjois-Amerikassa toukokuun 18. päivä.

Nolanin unelma on käynyt toteen liata kätensä tällaiseen elokuvataiteen merkkipaaluun. Hän muistaa, kuten moni muukin, nähneensä elokuvan isänsä kanssa nuorena ja olleensa haltioissaan.

”Yksi syy siihen, miksi arvostan Kubrickia niin paljon, on se, että pidän häntä jäljittelemättömänä”, Nolan sanoo. ”Aina kun näkee elokuvantekijän piirtävän liian spesifisti , se ei tunnu toimivan”, hän selittää viitaten ohjaajiin, jotka saattavat tarkasti pyrkiä viittaamaan ohjaajan kuvastoon. ”Se tuntuu olevan itsetietoista. Hän esittää tiedon rauhallisesti, ja hänen työssään on sellaista yksinkertaisuutta ja kurinalaisuutta, jota mielestäni kuka tahansa elokuvantekijä voisi tavoitella. Mutta hän työskentelee paljon meitä muita korkeammalla tasolla. Se on inspiroivaa, mutta myös pelottavaa.”

Nolan oli hyvin tietoinen taipumuksesta ”tulkintaan” elokuvan restauroinnin yhteydessä: ”On olemassa suuntaus ja vaara, että istutaan ja mietitään: ’Mitä elokuvantekijä olisi tehnyt, jos hänellä olisi ollut 5.1-ääni?’. Tai Dolby Atmos? Tai laserprojektio? Se ei ole tie, jolle minun olisi millään tavalla mukava mennä.”

Nolan muistelee äskettäistä matkaa Intiaan brittiläisen taiteilijan Tacita Deanin kanssa osana Film Heritage Foundationin Reframing the Future of Film -tapahtumasarjaa ja toteaa myös soveltaneensa Deanin taiderestaurointiin liittyviä perusteluja elokuvamaailmaan.

”Esimerkiksi ajatus siitä, että tulevien sukupolvien on voitava kääntää kaikki, mitä teet”, Nolan sanoo. ”Restaurointitrendien vuoksi ihmiset saattavat tehdä nyt asioita, jotka 20 vuoden kuluttua tuntuisivat sopimattomilta tai tungettelevilta. Emme koske alkuperäiseen negatiiviin. Työskentelemme interpositiivin pohjalta. Mikään ei vaikuta alkuperäiseen materiaaliin.”

Yhteistyössä Burbankissa sijaitsevan FotoKem-laboratorion tiimin kanssa Nolanin ja Warner Bros:n restauroinnista vastaavan varapuheenjohtajan Ned Pricen oli ensin siistittävä tuo materiaali. Pricen mukaan laboratorio käytti yli kuusi kuukautta 50 vuotta vanhan negatiivin puhdistamiseen ja liitosten tarkistamiseen, johon kuului useiden vanhempien, epätäydellisten korjausten poistaminen. Sen jälkeen he tekivät vastakopion, ajoittivat sen tarkasti alkuperäisten ajoitusmuistiinpanojen ja -asiakirjojen mukaan, ja lopuksi he tekivät 65 mm:n interpositiivin ja internegatiivin silmiinpistäviä kopioita varten. (Hoyte van Hoytema, Nolanin kuvaaja ”Interstellarissa” ja ”Dunkirkissä”, oli mukana ponnisteluissa.)

”Elokuva on paras koskaan keksitty analogia sille, miten silmä näkee.”
Christopher Nolan

Tiimi palasi myös alkuperäiseen kuuden raidan ääniraitaan ja siirsi sen uskollisesti uusiin kopioihin. ”Elokuva on miksattu hyvin äärimmäisellä tavalla”, Nolan sanoo kunnioittavasti. ”Siellä on uskomattomia äänihuippuja, jotka ylittävät kaiken, mitä kukaan tekisi nykyään.”

Pricelle tämä on ollut uusi, jännittävä seikkailu yhden Warner Bros. holvin arvostetuimman omaisuuden kanssa. ”Olen työskennellyt tämän elokuvan parissa useita kertoja, ja joka kerta kun palaan sen pariin, huomaan, että se on erilainen elokuva, koska tuon siihen erilaisen kokemuksen”, hän sanoo. ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun voin viimeistellä sen 70 mm:n teatterikopioiden avulla. Kaikki aiemmat vierailut ovat valmistuneet digitaalisessa muodossa.”

Se sisältää myös tulevan 4K UHD -kotimarkkinaversion, johon Nolan on myös osallistunut.

Mutta vaikka valokemiallisessa prosessissa on tiettyä alkemiaa ja taikaa, ohjaaja väittää, ettei häntä viehätä pelkästään romantiikka. ”Se pyrkii hämärtämään suuremman totuuden, joka on se, että fotokemiallinen on paljon laadukkaampi kuvaformaatti”, hän sanoo. ”Näyttämällä ihmisille vedoksia elokuvateatterissa voit parhaiten tuoda tämän asian esille, ja jos voisit valita yhden elokuvan, jolla yrittäisit näyttää sen ihmisille, se olisi ’2001’.”

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.