Aloittaessamme lainsäätäjiä käsittelevän opintojakson ”Mark” kysyi, miksi Kalifornia sijoittuu liittovaltion rahoituksen saannissa viimeiselle sijalle, vaikka olemme maailman väkirikkain osavaltio ja viidenneksi suurin talous. ”Julie” pamautti tietenkin suuren kompromissin. Sanoin: ”Julie on oikeassa, muistakaa luokka, toisin kuin nykyään, politiikka oli kompromissien taidetta.”

Suuri kompromissi oli ensimmäinen kolmesta suuresta kompromissista, jotka muotoutuivat vuonna 1787. Framerit loivat kaksikamarisen lainsäädäntöelimen. Parlamentti perustuisi kunkin osavaltion väkilukuun, ja väkirikkaammat osavaltiot saisivat enemmän edustajia (Virginian suunnitelma). Senaatti jaettaisiin tasaisesti siten, että kullakin osavaltiolla olisi kaksi senaattoria osavaltion väkiluvusta riippumatta (New Jerseyn suunnitelma). Tällainen ominaisuus ei ole menettelyllisesti demokraattinen, koska yhtäläinen edustus senaatissa merkitsee kansalaisten epätasa-arvoista edustusta. Yhdysvaltain vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan väkirikkaimmassa osavaltiossa, Kaliforniassa, on 37 253 956 asukasta, kun taas harvimmin asutussa osavaltiossa, Wyomingissa, on 563 626 asukasta. Kaliforniassa on siis 66 kertaa enemmän asukkaita kuin Wyomingissa. Kummassakin osavaltiossa on kuitenkin yhtä monta senaattoria, kaksi. Onko tällä epätasa-arvon kaavalla todella merkitystä? Onko tämä Yhdysvaltain senaatin piirre epädemokraattinen?

Vastaus on selvästikin KYLLÄ, koska Yhdysvaltain senaatin I pykälän 3 momentista löytyvä yhtäläisen edustuksen lauseke rikkoo kansalaisten poliittisen tasa-arvon perusperiaatetta. Kuten kuuluisa valtiotieteilijä Robert A. Dahl on todennut, ”moraalinen tuomio, jonka mukaan meidän pitäisi pitää jokaisen ihmisen hyvää luonnostaan yhtä hyvänä kuin toisen ihmisen hyvää, ja siksi hallituksen on päätöksiä tehdessään otettava tasapuolisesti huomioon jokaisen ihmisen hyvä ja edut”. Jokaisen Yhdysvaltain kansalaisen tulisi osallistua poliittiseen prosessiin tasavertaisina suhteessa hallintoprosessiin. Näin ei ole Yhdysvaltain senaatin yhtäläistä edustusta koskevan lausekkeen kohdalla. Väestöltään pienemmissä osavaltioissa, kuten Wyomingissa ja Pohjois-Dakotassa, asuvilla amerikkalaisilla on ainakin neljä poliittista etua verrattuna amerikkalaisiin, jotka asuvat väkiluvultaan suuremmissa osavaltioissa, kuten Kaliforniassa ja Texasissa.

SPONSORED
tel:18776713243

Pienessä osavaltiossa asuvan kansalaisen ääni merkitsee enemmän senaatin kokoonpanossa kuin suuremmassa osavaltiossa asuvan kansalaisen ääni. Pohjois-Dakotassa asuvalla kansalaisella, jonka väkiluku on 672 591, on 37 kertaa suurempi ääni ja siten myös ääni kuin Teksasissa asuvalla kansalaisella, jonka väkiluku on 25 145 561. Silti molemmat osavaltiot valitsevat saman määrän senaattoreita. Tämä poliittinen epätasa-arvo kärjistyy entisestään, koska pienempien osavaltioiden kansalaiset pääsevät helpommin senaattorinsa puheille; Wyomingin asukkaalla on paljon paremmat mahdollisuudet päästä senaattorin puheille kuin Kaliforniassa asuvalla kansalaisella. Lisäksi pienempien osavaltioiden senaattoreilla ja heidän henkilökunnallaan on enemmän aikaa käyttää äänestäjäpalveluihin, ja pienempien osavaltioiden senaattorit ovat todennäköisemmin senaatin johtotehtävissä.

Tällainen oli tilanne 112. U.Senaatin enemmistöjohtaja Harry Reid (D-NV) ja vähemmistöjohtaja Mitch McConnell (R-KY), jotka edustavat osavaltioita, joiden väkiluku on yhteensä noin 6,9 miljoonaa ihmistä, mikä on lähes kuusi kertaa vähemmän kuin pelkästään Kalifornian väkiluku (U.S. Census 2010). Tällaiset johtajat pystyvät lähettämään rahaa ja sianlihahankkeita osavaltioihinsa helpommin kuin muut senaattorit. Samoin liittovaltion menot suosivat selvästi pienten osavaltioiden kansalaisia. Esimerkiksi Wyomingin vuotuisten liittovaltion menojen osuus on noin 209 dollaria asukasta kohti, kun Kalifornian osuus on 132 dollaria. Samoin esimerkiksi laidun-, mineraali- ja viljelyoikeudet hyödyttävät selvästi pienempiä osavaltioita kuin suurempia osavaltioita. Itse asiassa viisi suurinta liittovaltion tukea vuonna 2010 saanutta osavaltiota olivat Alaska, Wyoming, New Mexico, Pohjois-Dakota ja Vermont, joiden yhteenlaskettu väkiluku on 5 068 000 henkeä eli 0,016 prosenttia maan väkiluvusta, mikä on lähes seitsemän ja puoli prosenttia vähemmän kuin pelkästään Kalifornian väkiluku. Kuten Dahl’s kaunopuheisesti toteaa, ”millä yleisellä periaatteella Wyomingissa asuva kansalainen on oikeutettu saamaan puolet enemmän liittovaltion varoja kuin samankaltaisessa tilanteessa oleva, Kaliforniassa asuva kansalainen”? Tällainen on tilanne Yhdysvaltain senaatin poliittisessa epätasa-arvossa, joka on perustuslaillisesti määrätty Yhdysvaltain perustuslain I artiklan 3 §:ssä, jossa taas sanotaan: ”Yhdysvaltain senaatti koostuu kahdesta senaattorista kustakin osavaltiosta, jotka sen lainsäätäjä valitsee kuudeksi vuodeksi, ja kullakin senaattorilla on yksi ääni.”

Kun diagnosoimme epädemokraattisen ongelman, Mark kysyi: ”Mitä tälle voitaisiin tehdä?” Kun kello soi, sanoin: ”Otetaan selvää huomenna tunnilla”. Seuraavassa Civics 101 -artikkelissani käsittelen sitä, miten voidaan korjata Yhdysvaltain senaatin epädemokraattinen elementti.

Dominic Caserta, Santa Claran lukion opettaja ja Santa Claran kaupunginvaltuuston jäsen, pyrkii Santa Claran piirikunnan hallintoneuvoston jäseneksi piirissä 4, johon Santa Clara kuuluu. Hän kirjoitti tämän artikkelin Santa Clara Weeklyyn.

SPONSOROITU
Kaiser Permanente

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.