Olen miettinyt kysymystä: ”Miten säilytät orjan pääntilan 24/7?”

Monet keskustelut 24/7:stä alkavat huomiolla siitä, että on vielä ruokaa laitettava, taloa ylläpidettävä, lemmikkieläimiä hoidettava jne. Ja tämä on totta. Jos sanomalla ”Olen orja!” poistettaisiin maagisesti tällaiset velvollisuudet, paljon useampi ihminen tekisi niin. Todellisessa maailmassa se kuitenkin yleensä lisää vastuuta, ei vähennä sitä.

Vastalauseeni siihen, miten tuo keskustelu yleensä menee, on se, että ”ruoka on laitettava, talo on pidettävä kunnossa” -lausahduksen jälkeen tuntuu aina seuraavan ”mutta”. 24/7 M/s… mutta ruokaa on laitettava. 24/7 M/s… mutta taloa on ylläpidettävä. Ja niin edelleen.

Minun ongelmani tässä on se, että en näe sitä ”mutta”-merkintänä.

Meille ei nimittäin ole niin, että dynamiikkamme elää kulisseissa ja vuotaa ulos muuhun elämäämme, piiloutuen nurkkiin elämän velvollisuuksien ympärille. Noiden velvollisuuksien hoitaminen on itsessään avain dynamiikkaamme. Olen sydämeltäni palveluorja – ruuanlaitto, siivous, pihatyöt, lemmikkieläinten hoito, kahvin keittäminen, tapahtumien isännöinti, aterioiden ja ostosten suunnittelu, pyykinpesu, matkojen valmistelu, arkistointi ja vaikka mitä – kaikki tämä on työtä itsessään, ei jotakin, jonka ympärillä voi tehdä töitä.

Tämä todella auttaa meitä tekemään 24/7:stä todellisuutta, koska orjuutukseni ydinarvo on ”hyödyllisyys”. Tykkään polvistua hiljaa nurkassa ja olla vain mukavaa katseltavaa siinä missä toinenkin orja, mutta minulle se ei ole määrittelevä tekijä. Eikä myöskään leikki tai kohtaukset.

Toissa iltana naureskelimme emännän kanssa eräälle asialle. Seisoimme makuuhuoneessa ja hän sanoi: ”Saat istua ,” ja katsoin häntä uteliaana, koska vaikka hän sanoo: ”Saat istua,” minulle useita kertoja päivässä useimpina päivinä (melkein yksinomaan keittiössä, ruokailun ajaksi), on yksi paikka, johon en tarvitse lupaa istua (muuten kuin ”vanilja seurassa”), ja se on: sänky. Joten tässä tapauksessa hän vitsaili enimmäkseen, mutta se sai meidät aloittamaan ”olemme vähemmän korkean protokollan / avoimesti M/s kirjaimellisessa makuuhuoneessa” -vitsejä.

Kyllä, enimmäkseen vitsejä. Mutta siinä on vähän totuutta – meidän dynamiikka ei juurtunut kohtauksiin ja kasvanut ulos. Se alkoi rakentua elämämme käytännön osien ympärille, mikä itse asiassa tarkoittaa sitä, että minulla on vähemmän sääntöjä, protokollia, ohjeita, tehtäviä, mitä tahansa, jotka minun on aktiivisemmin pidettävä mielessä omistettujen kohtausten aikana kuin muina päivinä, tiskaten ja pyykkiä pestessäni ja kokkaillessani ja muuta.

Kuten sanottu, hyödyllisyys on keskeinen arvo, ja voin olla vain niin hyödyllinen, kun olen sidottuna ja minua työstetään ruoskalla ja neonvärisellä sauvalla, tai kun minut sytytetään tuleen, tai mitä ikinä me kinksterit nykyään harrastammekaan.

Toinen elementti headspacen ylläpitämiseen 24/7, jonka emäntä toi ensimmäisenä esille, kun puhuimme tästä yleisestä aiheesta myöhemmin uudestaan, on yhteys.

Positiivisen orja/palvelija-headspacen ylläpitäminen vaatii monille ihmisille vuorovaikutusta. Tämä voi näyttäytyä käskyn saamisena, työnsä tarkastamisena, valvomisena jne. Useimmiten se mielestäni perustuu tunnustukseen ja kiitokseen.

Mistressi sanoi jotain sellaista kuin: ”Jos orja tekee tehtävän metsässä eikä kukaan ole paikalla katsomassa sitä…”

Noh, tuon lauseen loppu on monille ihmisille jotain sellaista kuin: ”He alkavat tuntea olonsa vähemmän alistuvaksi ja kenties myös arvostamattomaksi.”

Mikä on oikeastaan järkevää. M/s perustuu monille ihmisille hyvin paljon yhteyteen, ja tuo vuorovaikutteinen osa palvelua on siten kaikkein tyydyttävin – ilman sitä he saavat vähemmän alistumisen tunnetta, koska heidän alistumisensa perustuu tuohon yhteyteen.

Nyt saattaa olla vaikeampaa saada myös tarpeeksi tuota vuorovaikutusta ja yhteyttä päivittäin kuin vain saada tehtävät tehtyä.

Minulle yksi syy siihen, miksi uskon, että sovin 24/7:ään hyvin, on se, että orjuuden pääntilani on paljon vähemmän vuorovaikutukseen perustuva ja joskus sen puute itseasiassa tehostaa sitä. (”Älä häiritse minua, ellei talo ole tulessa; laita lounas pöydälleni keskipäivällä; tuo minulle kahvia, kun pyydän; muuten älä puhu minulle ja hoida muut velvollisuutesi normaalisti.” on headspacea lisäävää, esimerkkinä). Ihanteellinen palvelumuotoni on tarpeeksi saumaton, jotta siihen ei kiinnitetä paljon huomiota.

Vaikka ihmisenä, ekstroverttina ja niin edelleen kaipaan edelleen vuorovaikutusta ja vahvistusta; se ei vain ole tuon orjallisen headspacen ylläpidon ytimessä.

Enemmänkin ytimessä on itse palvelun suorittaminen. Palkitsevaa on saada asia tehtyä. Todellinen palkitseminen sen lisäksi ja satunnainen taputus päähän ja ”kiltti tyttö” tuntuisi minusta henkilökohtaisesti liioittelulta ja olisi taas vaikeampi ylläpitää, vaikka se ei olekaan minusta kiinni (mutta emäntä on samaa mieltä). Olen tässä mukana ollakseni hyödyllinen, ja näin ollen loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä emäntä saa palveluksestani, ei siitä, mitä hän antaa minulle takaisin. Myönnän myös suhtautuvani epäilevästi palkintoihin, jotka näyttävät tarkoittavan jonkin dynamiikan osan pois kytkemistä pois päältä (kuten jonkin säännön tilapäistä noudattamatta jättämistä tai jonkin tehtävän suorittamisen odottamista); pitäisin sellaista pikemminkin hämmentävänä rangaistuksena kuin mitään muuta (palvelematta jättäminen tavalliseen tapaan millä tahansa määritellyllä tavalla, kun palveleminen itsessään on palkinto, on pikemminkin kuin palkinnon pois ottamista), ja tämän tietäen Emäntä valitsee, että se ei käytä niitä.

Viimeisimmässä postauksessani ympärivuorokautisen dynamiikan tiimoilta puhuin aikainvestointeja käsittelevässä viestissä. Palvelutehtäväni ovat kokopäivätyön ja aina päivystystason aikasitoumus. Tämä antaa minulle runsaasti täyttymystä. Jatkuva tietoisuus jollakin tasolla sääntöjemme, pöytäkirjojemme, ohjeistustemme jne. enimmäkseen aina päällä olevasta luonteesta on jotain muuta, mistä puhuin – ja sillä on vaikutus pääkopan tilaan, jota on vaikea jäljitellä lyhyellä aikavälillä, tuo ”tottelevaisuus on aina pakollista” -tekijä. Ei ole vapaita aikoja, viikonloppuja, taukoja, aikoja, jolloin sillä ei ole väliä.

Mitä tuo 24/7/365-fraasi yleensä tarkoittaa, eikö niin?

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.