Sunnuntaina 12. elokuuta opiskelemamme yhtenäisen sarjan teksti on 2. Korinttilaiskirje 8:7-15. Siinä Paavali rohkaisee korinttilaisia kristittyjä keräämään varoja Jerusalemin seurakunnalle. Seuraavassa on muutamia tekstiin liittyviä kysymyksiä, joita voisimme tai emme ehkä haluaisi pohtia tunnilla:

Jakeessa 7 Paavali kertoo korinttilaisille, että he loistavat (kirjaimellisesti, heillä on ylenpalttinen määrä) ”uskossa, puheessa, tiedossa, äärimmäisessä innokkuudessa …”. Onko Paavali mielestämme ”imartelemassa” korinttilaisia? Vai onko kyse jostain muusta? Mitä? Miksi ajattelemme niin? Miten korinttilaiset ovat saaneet tämän ylenpalttisen yltäkylläisyyden, ajattelemmeko me?

Onko Paavalin jakeessa 7 kuvaaman ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisen ylenpalttisuuden, jakeessa 9 olevan ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armollisen teon” ja jakeessa 15 olevan viittauksen mannaan erämaassa välillä yhteys? Minkälaisen suhteen me näemme? Vihjaako Paavali jotakin näillä esimerkeillä? Mitä, ajattelemme?

Jakeessa 8 Paavali sanoo, että hän ”koettelee rakkautenne aitoutta toisten innokkuutta vastaan”. Mikä on meidän vastauksemme tähän lausumaan? Miksi? Olemmeko itse koskaan tehneet johtopäätöksiä ihmisten vilpittömyydestä tai kiintymyksestä heidän käyttäytymisensä perusteella? Milloin? Mitä johtopäätöksiä olemme tehneet ja miksi? Mitä uskomme Paavalin tässä etsivän? Miksi hän etsisi sitä? Miksi ajattelemme niin?

Jakeissa 8 ja 10 Paavali huomauttaa, että hän antaa neuvoja, ei käskyjä. Olemmeko koskaan olleet tilanteessa, jossa meidän piti tai halusimme pikemminkin antaa neuvoja kuin käskeä tai kertoa ihmisille, mitä tehdä? Mitkä olivat tuon tilanteen ominaispiirteet? (Esim. mikä oli suhteemme toiseen henkilöön tai ihmisiin? Mitkä olivat motiivimme?) Antaako tuo kokemus meille tietoa siitä, mitä Paavali saattaa tehdä tässä? Millainen oivallus se on?

Olisiko sillä eroa, jos korinttilaiset suorittaisivat uhrilahjansa kuuliaisina käskylle tai vastauksena neuvoon tai rohkaisuun? Mitä eroa sillä olisi? Miksi? Olemmeko me tässä samanlaisia kuin korinttilaiset vai erilaisia kuin he? Miten?

Mitä ”oikeudenmukainen tasapaino” näyttää tarkoittavan jakeissa 13 & 14? Mitä se sisältää – eli mitä ”oikeudenmukainen tasapaino” on oikeudenmukainen tasapaino? Mikä antaa meille tämän vaikutelman? Liittyykö tämä oikeudenmukainen tasapaino mitenkään jakeessa 9 esitettyyn ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armolliseen tekoon”? Jakeessa 15 mainitun mannan kanssa erämaassa? Mitä se on? Miksi me sanomme niin? Mitä tekemistä tällä oikeudenmukaisella tasapainolla voisi olla meidän kanssamme? Miksi ajattelemme niin?

Keskustelun hahmojen maalaaminen

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.